Kesän teema oli ollu selkeesti mopon renkaat ja jatkunutkin tovin. Niin tälläkin reissulla. Vesijärvelle lähdin mopo porukan mukaan tosin minä ajoin Hollolaan ja muut tuli omine vehkeineen sitten autolla. Olin kyllä varmistanut että takaisin mulla on auto kyyti jos ei jaksakkaan enään pitkän Vesijärven kierroksen jälkeen lähteä kotiin ajamaan. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen pitempi reissuni, toki matkaa tuli myös Kaunialan ajossa mutta tämä oli vähän erilaista laatua. 

  Aamulla lähdin ajelemaan joskus seittämän aikaan vanhaa Lahdentietä kohti Hollolaa. Perillä piti olla klo 10 jotta voi ilmottautua mukaan kierrokselle. Mulla ollu kyllä oikeestaan mitään hajua sitten siellä lähempänä Lahtea mihin siitä mahdollisesti suuntaisin mutta lähdin matkaan ja oli mulla tukena navikin. 

Mäntsälän jälkeen ihmettelin kun mopo piti yhden ihme pamauksen ja ajattelin että se oli varmaan pakoputki. Tauon pidin myöhemmin vakiopaikaksi tulleen Mäntsälässä Lahdenväylän ylitys sillan kupeessa. Kaikki näytti olevan ihan ok ja jatkoin matkaani taas samainen pakoputken pamauksen tapainen poksahdus muutaman kilsan jälkeen jota ei sitten enään kuulunutkaan ja tulkitsin että mopo nyt vaan jostain syystä kävi vähän rikkaalla ja paukuteli putkeaan ja kun kunnolla olin päässyt liikenteeseen niin ei enään ääntä kuulunut. Eipä tullut sitä sitten menon huumassa sen enempiä ajateltua. 

 Hollolaan saapuessani kävin bensiksellä nautiskelemassa kupin kahvia ja hankin unohtuneen lukonkin mopoon. En yhtään tiennyt että oliko jossain vaiheessa mopo pitkiäkin aikoja jossain toisaalla. Ohi matkallani oli ajelut useampin selkeästi mopon kuskaus auto.

 Hollolan leirintä-alueelle tulessa oli aika mahtavat mäkiset ja mutkaiset tiet sitä tietä oli ilo lasketella menemään ja huolet murheet oli kadonneet kun kerran näin hienosti pääsin tänne asti fiilis oli loistava.

Leirintä-alueen pihaan kaartaessani tunnistin jo monta tuttua yksi istuskeli terassilla ja minä nappasin kahvikupin ja menin jutustelemaan. 

 Kello kymmenen oli vielä jälki-ilmoittautuminen, en ollut ilmoittautunut etukäteen kun olin ollut hiukan epävarma että saadaanko mopon renkaat kuntoon etteivät jatkuvasti puhkeaisi ja ennen reissua olin käyttänyt takarengasta näytillä ja korjattavana erään kerholaisen luona, sitten ajattelin että kyllähän tämä reissu voidaan tehdä kun on taas uusi sisäkumi ja poikennu pinna vaihdettu. Ennakkoilmoittautuja sai Vesijärvi pinssin mutta sen verran oli jäänyt pinssejä jäljelle että sain minäkin kun olin ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa. 

 Mopoja alkoi kerääntyä kentälle aikalailla olisiko ollut joku 400 mopoa loppupeleissä startissa mukana.

  Matka siis alkoi ja se savun määrä lähtökentällä oli uskomaton samoin se pappojen rummutus.

Yritin päästä oman porukan kanssa jonkin laiseen ryhmään ajamaan peräkkäin ja oliko meikäläisiä

viitisen kappaletta ihan perätysten. Ilma oli sairaan kuuma ihan hillitön helle. Jossain vaiheessa vauhti

alkoi mulla hidastua ja mä pinnistelin pysyäkseni omien perässä jonkin verran, ei se sitten sen enempää

huolettanut kun aina sain kirittyä jonon päätä kiinni alamäissä ja tasaisella. 

Ensimmäiselle taukopaikalle selitin itselleni että kuumuus teki mun koneelle tepposia. Siitä puhuinkin

ruokailussa yhden kerholaisen kanssa ja hän kehottikin ottamaan iisisti koneen kiinnileikkaamisen vaara

oli ilmeinen. Niinpä köröttelin hiukan hiljempaa ja annoin ilmaa koneelle aina kun se oli mahdollista.

 Taukopaikalta lähtiessä joku meni kertomaan että melkeen heti liikkeelle lähdön jälkeen tulee sellainen

mopon tappaja mäki, sorainen ja pitkä ylämäki johon moni mopo on jäänyt. Jotenkin takaraivossa jyskytti pieni pelko. No soramäki mentiin ylös kiiveten ja hitaasti mutta varmasti ja alamäessä otinkin taas omat kiinni.

En osannut aavistaa mtiä oli tulossa koska olin aatellut että se mäki tulee olemaan mun mopon koneen kohtalo ja parempi taluttaa se ylös mutta sitkeästi se sinne nousi vaikka ykkösellä jouduin hetkittäin vetämäänkin. Pitkä alamäki seurasi ylmäen jälkeen. Se soratie oli renkaan tappaja välillä nyrkinkokoista murikkaa väistellessä laskettelin omaa porukka vauhdilla kiinni alamäkeä. Alamäessä hiukan ihmettelin että mitä hittoa tapahtui takarengas oli kuin pullamössöä. Pysähdyin asfaltille tullessa bussipysäkille ja rengas aivan tyhjä. Niin meinasin että nyt meni tää homma ihan munilleen kunnes muistin rengasvaahdon minkä olin fiksuna ottanut mukaan. Vaahdot sisään ja liikkeelle. Muutaman kilsan ajoin ja jätin perääni vaahtopalloja, paria tyyppiä nauratti että mitä toi sun mopos oikein vaahtoaa. Siinä kiireessä yritin kiriä taas omia kiinni ja en sitten osannu käyttää sitä vaahtoa oikein. Vähän ennen vääksyä joka oli seuraava stoppi rengas tyhjeni täysin. Yritin ja yritin vaahto ei mennyt sisään. Joku pariskunta tuli auttamaan ja mies yritti pumpata renkaaseen ilmaa, hän oli saksalainen ja en saanut sanotuksi ettei niin kovasti yrittäisi ja niin hän rikkoi oman pumppunsakin ja totesi sitten ettei voi auttaa. Olin keskellä ei missään ja mitään hajua ei ollut miten pitkä matka on seuraavaan stoppiin. Soitin jo hädissäni kerhokaverille että voisiko porukan ainut auto tulla hakemaan mut pois sieltä ja kaikki olivat jo ehtineet kanavalle ja minä siinä sitten odottelin että etsivät minut muutaman kilometrin ennen Vääksyä se oli ainut tieto että vääksyyn oli 6km jonka mulle tämä pariskunta oli kertonut. 

 Mopoa meni ohi ja ihmettelivät mitä touhuan siellä pyörätiellä. kunnes toimeetomana seisomiseen kyllästyneenä päätin vielä kokeilla josko saisin vaahdon sisään ja ajettua Vääksyn kanavalle. Niin se sitten meni kun vihdoin opin pulloakin käyttämään oikein ja kun mopon renkaassa ei ollu ilmaa sehän toimi oikein.

Virhe oli se että minä en tajunnu pyöräyttää sitä rengasta vauhdilla että vaahto leviäisi tasaisesti ja oli aikasemmin jäänyt tukkeeksi venttiiliin. Mutta miehen pumppaus yritys oli siirtänyt kovettunutta vaahtoa niin että sain jälleen vaahdon renkaaseen. Kai mä siinä tietämättäni pyöräytin rengasta käynnistäessä reippasti ja vaahto levisi kuin levisikin tasaisesti renkaaseen. Niin lähdin laskettelemaan tankinpäällä ajaen vastaan noutajia. Ennen kanavaa törmäsin kerholaiseen joka oli renkaan korjannut ja hän oli huolissaan miten se nyt taas meni rikki, selitin että tälle ei voinut kukaan mitään koska rengas oli revennyt ei puhjennut vaan revennyt ulkorengas ja joku terävä puhkassu sisäkumin. 

 Kanavalle päästyäni soitin noutajille, he olivat jo ajaneet kanavan ohi ja tulivat kohta takaisin päin tässä odotellessani kyytiä hoksasin että vaahto alkoi toimimaan ja rengas oli kiven kova, olisin ehkä päässyt ajamaan loppun asti, mutta sen verran oli hakiat nähnyt vaivaa etten kehdannut sanoa että en lähdekkään kyytiin. Niin nostettiin Topi pakuun ja olin jossain atrenaliini ryöpyissä kun mua harmitti niin helkkaristi se että mun matkani jäi kiinni 20km. 

 Kolmas pysäkki oli automuseo ja siellä poikettiin mutta oma porukka oli jo kerennyt lähteä jatkamaan matkaa. Me käytiin pakuporukan kanssa vähän vilasee mitä siellä oli ja viivyttiin vain hetki. Sitten jatkoimme määränpäähän. Tultuamme moottoripyörämuseolle Lahteen ei mennyt kauaa kun ensimmäiset omat ja koko letkan mopot tulivat parkkialueelle. Siinä vaiheessa vähän korpesi. Mä olisin niin halunut tulla sieltä perässä mutta ehkä sitten ensikesänä mulla on sellaset varusteet ettei kokoajan ole renkaat rikki. Tästä lähtikin sitten kumit vaihtoon niin sisä kuin ulko mutta pinna murheethan multa ei siihen loppuneet.