Tällainen peugeot speedake oli mun teini vuosien skootterini, juuri samalla väritykselläkin, se vain oli kolhitumpi kuin tämä yksilö tässä.

Kun mopon alla soraluisti

   Tällä viikolla sitä on kyllä saanut huomata että ei sitä ole enään mikään ihan teini, pitkä jaksoinen touhuuminen alkaa käymään kunnon päälle, toki vissiin väsymys johti siihen että vastustuskyky heikkeni ja tässä nyt pikku flussaa podetaan ei pahaa mutta sen verran vie veronsa että ei paljon töiden jälkeen illalla ole muuta jaksanut toimittaa kuin sohvalla löhöäjän virkaa. Tänä viikonloppuna vihdoin saa levätä, vaikka toki normaalit rutiinit on taas tehtävä, tytön kanssa kattelemaan kauramopoja ja tytön ratsastus tunti. Tosin se ei verota voimia päinvastoin siellä saa mielelle rauhaa ja ihastella niitä niin taijanomaisia otuksia. Maanantaina kattelin yhden jästipään silmiin ja mietin että mitähän tuolla liikkuu se oli niin hellyyttävän näköinen isoine silmineen että pisti ihan halituttamaan, kuin kaveri ois ymmärtänyt väsymykseni. Eka yritti näykitellä ja olla hankala mutta kun huomasi että eipä mua paljon jaksa kiinostaa niin heitti myötätunto vaihteen päälle ja niin me käppäiltiin kentälle sulassa sovussa. Ihana otus oli hän. 

 Sain mä nyt sitten sen verran aikaan että koneellakin tuli käytyä ja lueskeltua pitkästä aikaa yhtä blogia. Olen sitä käyn aina silloin tällöin vilkuilemassa ihan vain blogin mukavan kerronta tavan vuoksi. Ollappa itsekin yhtä taitava kertomaan kuin kyseisen blogin kirjoittaja. Saisi jotain kiinnostavaa tekstiäkin aikaan. No joka tapauksessa olin edeltävänä iltana sählännyt itse ruuan laitossa niin että varpaat paloivat kuumasta vedestä ja aamulla lueskellessani tarinaa ja tarinoita arvista muistui itselläni mieleen mun pahimmat arvet jotka on tulleet mopon kanssa säheltämisestä. Kirjoittaja kertoi lapsen kaataneen tee vedet käsivarrelleen ja mitä siitä seurasi. Ohessa oli haaste ja niimpä aattelin että tiedän tunteen miltä tuntuu kun kuumavesi tulee päälle ja ajattelin että kai tuota lohdutukseksi voisi kertoa tarinaa omista arvistaan. Olen huomannut että sanonta itku pitkästä ilosta ei oo turhaan keksitty mutta itse aina yleensä muistan ne ilon hetket ennemmin kuin sen itkun, kaiken takana on aina tarina.

 Tästä tarinasta muistui mileeni tosiaan ne ajat kun sai ajaa sillä mopolla ja rippilahjaksi olin saanu skootterin. Se varmaan joistain tarinoista onkin käynnyt ilmi että en suosi skootteria mitenkään erityisen paljon ja siksi varmaan mun harrastuksen kohde ilmenikin vähän pitemmältä ajalta kun teininä alkuaikoina sain tuon vempeleen kanssa tosiaan painia ja myötätuntoa koin kun naapurissa likat yritti skoottereillaan päästä liikenteeseen, ne on ihan yhtä kettumaisia kuin jotkut pahapäiset kauramopot. Mistään et saa selvää mikä tänään mahtaa mättää. Tosin se leima tuli varmaan siitä että eka kesä meni tosiaan sen kanssa taistellessa kun ei suostunut pysymään kynissä tai sitä ei enään saanut käyntiin vaikka kuinka potki ja potki. Vika ilmeni yleensä aina liikenteessä jossain kaukaa kotoa ja ei ollut yks tai kaks kertaa kun skootteri jäi lukittuna tienposkee tai mä talutin sen kotiin. No sittenhän se meni takuu korjaukseen ja loppujen lopuksi sieltä löytyi tehtaalta jäänyttä sorvaus hilettä koneesta joka sotki sytytykset ihan täysin. No en muista tarkalleen mikä oli vika  mutta tehdas jäämiä oli ja kone meni vaihtoon. Sen jälkeen kyllä vissiin ajelin sillä ihan moitteettomasti mutta kyllä se oli sen verran painunut mieleen että skootterit ei oo mun suosikkeja ja myötätuntoa voin kokea monen niiden kanssa jotka niitä yrittää ymmärtää. 

 Nyt en kyllä muista oliko samainen loppu kesä kun sen oli saanut vai seuraava kesä kun tapahtui sitten onnettomuus sen kanssa. Olihan se mulle sellainen tein iän vapauden lähde ja pääsin paikaan jos toiseenkin mihin ei olisi tullut lähdettyä ilman sitä. Mulla on toinenkin intohimo ja kai se on seurannut sieltä vielä tähänkin päivään, siis musta piti tulla puutarhuri mutta totesin sitten että se on harrastuksena kiva mut ei ammattina. Eli kesäisin kävin keräilee kuivatukseen kukkia tai taimia pihamaalle ja skootterillahan pääsi niitä hakemaan. Monena kesänä tuli metissä ja niityillä vietettyä tunti jos toinenkin auringon laskun aikaan. Mikään ei ollut mukavampaa kun kuumanpäivän päätteeksi käyskennellä metsän varjoissa ettiskellen erillaisia kasveja. Tänäkin päivänä tulee jossain määrin kasvateltua itse esim. kesä kukat ja sen sellaista joten ei sekään ole ihan täysin unohtunut. 

 Oli mulle aikasemminkin käynnyt ihan hölmö tapaturma sen kanssa. Kun sen sain mun kaveri ei ollut vielä täyttänyt viittätoista ja haaveili myös että voisi saada skootterin. Hän tuli sitten katsomaan uutta skooteriani ja olimme luvanneet että saisi kokeilla onko hänen kannattava edes ajatella skootteria itelleen. Hän ei sitten jostain syystä luottanut itseensä ja äitini sanoi että voithan olla vähän kyydissä opastamassa ja niin me ajettiin kaksi päällä. Hän pelkäsi niin paljon sillä ajamista että meni ihan sähläämiseksi ja niinhän siinä kävi että paniikki nappula iskeenty pääle hän käänsi kahvan pohjaan ja sekunnissa parissa oltiin kylellään sen vehkeen kanssa. Sillä epäonneksi siinä kaasua vääntäessään hän käänsi niin lähelle meidän autoa että jalkatappi otti kiinni rekisteri kilpeen joka taas tökkäsi kiini ja heitti skootterin kylelleen noh. Siinä sitä oltiin ja kaverilta jäi skootteri hankkimatta. 

 Kuitenkin sit yhtenä iltana tavanomaisesti oli ollu kuumapäivä ja ajattelin lähteä vilvoittelemaan metsän siimekseen ja ajelemaan muuten vaan. Isällä oli talli aika lähellä peltoja ja metikköjä missä kävin ja ajattelin tietäen Isän olevan tallilla puuhastelemassa omia projektejaan, ajattelin käydä häntä morjestamassa siellä ennen kuin menisin käyskentelemään metsään ja samalla ilmotella missä olen. Tuttu reitti höylätty jo monen monituista kertaa ja tie oli hiljainen, ei juuri näkynyt ketään missään Perjantai ilta kun oli jotain seitsämän pintaan. Aijemmin viikolla oli siinä tien risteyksessä joka kääntyi tallille tehty asfaltin uusimis töitä ja huomasin kyllä siihen tullessani että asfaltti on uusi ja voi olla liukas. Siitä huolimatta vaikka olin varovainen en huomannut isohkoa sorakiviä mitä siihen oli asfaltin pohjatyöstä jäänyt ja niin kurvasin risteykseen ja sitten pimeni. En muista muuta kuin että joku ilmeisesti pyöräiliä kysyi sattuiko pahasti ja muistan nähneeni vain ne helvetilliset kiven murikat. Sitten vissiin sanoin että ei mitään pahempaa menen tuohon viereiselle talolle Isän luo ja niin olen jotenkin ihmeessä sinne selvinnyt, itselläni ei ole mitään muistikuvaa miten. 

 Seuraava muistikuva on kun seison tallin liukuoven raossa ja Isä huudahti että mitä herranjumala sulle on tapahtunut, sitten seuraava muistikuva oli kun ihmettelin autossa että mitä hittoa mä autossa teen juurihan olin ajamassa skootterilla tallille. Sitten muistakin katsovani sumusta kelloa ja kello on jotain puolikymmenen illalla. Äiti sanoo että elä viitsi kiroilla niin paljon ja muhun sattui ihan julmetusti. Joku tokki mua reiteen ja tuntui kun miljoona terää olisi sivallellut mun reittä. Siinä virkosin ja tajusin että olen jossain sairaalan käytävässä ja äiti sanoi että olen kaatunut skootterilla ja haavat pitää antaa puhistaa. Hoitaja oli mies ja se vain naureskeli mun kiroilulle, Äiti taas oli ihan kauhuissaan minä kun en yleensä ollut mikään pahapäinen ja aika kiltti kuitenkin. Hoitaja sanoi että ei ole ihme jos pistää puhumaan pahoja kyllä asfaltti rupi ja haavat ovat varmasti aika kipeitä koska olivat täynnä hiekkaa ja kitkasta kiinni palanutta adidas verkkareiden kuituja. Voi helvata se oli hirveetä kun nyppi niitä verkkarin palasia pois mun reidestä. 

 Illalla päästiin kotiin lähemmäksi puolenyön aikaa ja oli ihan sika väsynyt ei paljon haitannut paketoitu jalka vaan uni tuli kyllä saman tien. Kai mä olin päänikin lyönnyt koska oli taju kadonnut ja Äiti kävi mua herättelemässä aina silloin tällöin mun harmiksi ja Uusi kylpärä piti ostaa heti miten. No niin mä säästyin yleisurheilu päivästä koulussa joka mulle kyllä kelpasi. Kaikesta huolimatta vaikka sellainen homma oli käynyt itsepäisesti ajelin skootterilla edelleen mutta ehkä vielä varautuneemmin mutta ei sitä kulkupeliä multa tälläkään onnettomuudella pois saanut. Tietty vähän sitä mietti että kun jalka oli vähän jäykkä ja haavojen paranemiseen meni suht pitkään,  nostin sen aina skootterin jalka tasanteelle mietin että mahtaa tuntua hyvälle jos nyt tästä kaadun mutta silti ei musta saanut niitä ilta-ajeloita kitkettyä millään. 

 Kun sitten lähdin puutarha kouluun jäi skootteri kotiin ja meni parisen vuotta etten siihen koskenut ollenkaan. Ennen kuin ajokortin sain ajelin sillä vielä joitain reissuja ja muistan joskus käyneeni punavuoressakin silloisen poikaystävän luona ja nykyisen miheni. Ne oli niitä vikoja reissuja ja ei ole mitään hajua minne skootteri joutui kun se vain katosi jonnekin vanhempieni toimesta. Oisko mennyt jonkun tutun pojalle tai jotain. Sinne män ja pitkään jäi se harrastus unholaan.