Pitihän se lunastaa lupauksensa Itsenäisyyspäivän illan omasta ajelosta. Nuoskalunta oli kertynyt jokin 5-10cm väliltä ja lähin vähän testailemaan renkaita samaan syssyyn. Ihan uppo lumessa oli hiukan hidaskulkuisempaa mutta yllättävän hyvin jaksoi mopo vetää siinäkin, ajattelin että saan paksummassa sohjossa työntää mutta pariin otteeseen sai vaihtaa ykköselle että pääsi pahimman sohjon yli, rengas otti kyllä todella tehokkaasti puremaa tiehen.

 

 Yhtä Juhlaa, olikin sitten kun tie oli aurattu vaikkakin liukasta tuntui olevan pystyi ajamaan oikeinkin reippasti, pystyi luottamaan siihen että nappulat tarraa lumeen kiinni hyvin. Ei perä heitellyt koko matkalla kuin parikertaa ja ne oli ne kohdat kun auratun tien ja auraamattoman tien risteymässä oi isompaa kinosta niin kinoksen yli heitti takarenkaan pois lumikummun päältä.

 

 Itseäni eka vähän arvelutti että lähdenkö vai enkö. Eka vartti meni siihen että kehittelin taas palaneen takalampun tilla toista että näkyisin edes vähäsen. Bensikselle ei tahtonut lähteä erikseen autolla. No minä fiksuna otin kynttelikön ledilampun ja hitto se toimi, ainut oli että kanta ei oikein purenut kiinni ja ihan loppu matkasta rysäytin mottuun niin lamppu tipahti umpion pohjille. Oisinko ensimmäinen jolla tunturissa  Led valo?  =D

 

 Oli kyllä hyvä että tuli lähdettyä nautin joka hetkestä, totuttelua siis talviajoon ja ei ollut paha ollenkaan ei.

Takas tullessa jo ajattelin että mihinkäs tästä vielä jatkaisi niin mukava reissu oli.

 

Tuusulan taistelukoulu.

 Ensimmäisenä Rantatietä ajellessani tulin Tuusulan taistelu koululle. Tässä kohtaa viimeistään huomasin että perhana mun kamera on saattanut hajota lopullisesti tai sitten mun näytössä on jotain vikaa. Ainakin näytöllä tämäkin kuva on täysin melkeen musta mutta ainakin näin koneelle siirtäessä näen ite tämän kuvan ihan selkeänä, mene ja tiedä sitten muista.

 

Lotta museo

Seuraavana olikin lotta museo. Komiasti tuollakin liput liehuivat mutta pimeässä kuvaaminen on hemmetin vaikeeta ja varsinkin kun kamera alkanut vähän renkkaamaan eikä valotusta suostunut säätämään manuaalisesti enään ollenkaan.

 

 

 Lottamuseolta suuntasin Aleksis Kiven kuolinmökille, siellä sai tunnelmoida ihan vaan omineen ei ollu apua moponkaan valosta kuvaamista varten sen verran oli jo sysipimeää. Mutta poikkesimpa sielläkin. Ja siitä sitten kohti kotia jossa matkalla Vielä Ainola jonka komiat valaistut männyt olisi pitänyt kuvata jo kaukaa mutta tajusin sen vasta kun pääsin siihen korkean kuusiaidan taakse jonka läpi ei männyistä saanut kyllä sitten minkäännäköistä kuvaa.

 

 Loppumatka nautiskeltiinkin vain pimeästä ja tunnelmasta. Ei ollu kylmä eikä mitään hätää ainoastaan tiesin että tankissa ollut bensaa enään kuin hajut joten pakolla oli kotiin päin suunnattava vaikka olisin voinut matkaa jatkaa vaikka kuinka vielä. Aivan loistava reissu minkä meinasin missata mutta tulipa lähettyä.

Kotiin ja lämmintä juomaa nauttimaan. Ihan loistavaa on talviajelukin.